Oh my melankolia

Kielitaitoni kehittyy, mutta kummalliseen suuntaan. Tämä johtuu siitä että vietän paljon aikaa eri maalaisten opiskelijoiden kanssa ja yhteinen summa kielitaidottomuudesta jalostuu mausteiseksi englanniksi. Esimerkiksi kun tänään menimme koulun jälkeen juhlimaan kahden espanjalaisen tytön kotiinpaluuta, oli Kambodzalaisen opiskelijan nimitys keittiöstä "chicken" täysin ymmärrettävä. Kitchen tai Chicken, asia ymmärretty. Myös suomen kieleni alkaa suodattua englannin kautta. Esimerkiksi tänään olen mielestäni ollut tunteen alla, under feeling. Prepositioiden käyttö on mielivaltaista kuten huomaatte.

Olin tosiaan tunteen alla. Ensin itkeskelin aamuhartaudessa. Syy oli että ystäväni Corin viereisestä huoneesta on lähdössä huomenna, tai sitten joku muu ennalta ennustamaton mystinen syy asetti minut tunteen alle. Seuraavaksi itkin sitä että minua itketti. Sen jälkeen kokosin itseni oppitunneille, joista yleensä suuresti nautin. Kuitenkin iltapäivällä pelasimme jotain sanapeliä ja itketti jälleen, kai se että hetki toi muistoja mieleen Suomen traumaattisesta kouluenglannista, tai se, että vain yksinkertaisesti: olin tunteen alla. Sitten lähdin juhliin ja siellä itketti kun espanjalaiset on lähdössä ja toiselta oli jalka murtunut auto-onnettomuudessa. Sitten kun tulimme takaisin sieltä, sitten vasta itkettikin kun ei mennyt busseja ja piti raahata omaa kipeää pikkuvarvasta jalan mukana ja sandaalitkin on niin rumat. Sitten itketti taas kun oli itkettänyt. Herkkää ja haurasta.

"Oi, sanoi siili, olen tunteellinen siili" -runo Kirsi Kunnas

Nousin ylös suolaisesta tunteesta päivällisen jälkeen ja menimme viettämään mukavaa iltaa yhdessä. Nyt, täytyy vain todeta että tänään oli Bad English Day.

Sanoisin myös että englanniksi on helpompi nauraa kuin itkeä.