Viikko takaperin. Kakkupitsikuvia ja sydämellisiä jäähyväisiä perjantaina ja sitten tuli lauantai. Lähdin pyöräilemään, mutta pyörä ei totellut tahtoani vaan ohjaustanko heilui holtittomasti (ruuvi irti). Liruttelin jalkakäytävän puolelle ja päätin kävellä kauppaan. Liika muistamista, liikaa unohtamista: en kyennyt muistamaan pankkikorttini pin-koodia kaupassa. Näin menetetään muisti.
Sanoja kulkee silmien ohitse ja ihmisiä sydämen lävitse. Eräänä päivänä oli aurinkoista ja istuin koulun jälkeen joutsenien seurassa joen varrella. Päänsärky oli tullut pitkästä aikaa kylään useaksi päiväksi ja maailma huojui. Mereltä joeksi tyyntyneet laineet liplattivat, aurinko hiveli kasvoja ja minä muistin. Tällaista oli Lahdessa, viimeksi riparilla Heinäsaaressa, niinhän se meni: löin varpaani, pakkasin elämäni ja ajoin pakettiautolla Savonlinnaan, lensin meren yli. Penkille viereeni istui englantilainen mummo, jutteli niitä näitä ja ymmärsin kolme sanaa. Myöntelin vain, it is, it is indeed, lovely day. Mutta minä ajattelin penkille viereeni muita, ajattelin työkavereita, ajattelin ystäviä Lahdesta, Helsinkistä, Kemijärveltäkin ja perhettä. Kyllä minä vielä muistan jotain, vaikka paljon ei mieleen kerralla mahdu, ei ainakaan pin-koodia.
Tämä viikko on ollut erilainen. Talossa on ollut hullunkurinen perhe. Tänä aamuna lähti Sebastian, joka oli viikon ja nyt illalla katsottiin kolmistaan telkkaria Sandyn ja Steven kanssa olkkarissa. Ihan kuin meidän olkkari nyt kun isäntäpariskunta on lomalla, ihan kuin meidän talo. Pariskunnan poika tulee ystävänsä kanssa tosin kokkaamaan päivällisen joka ilta. Päivällinen on herkullinen, eikä vähiten väärinkäsitysten takia. Iltaisin on sitten ovet auki vieraille. Eilen leivottiin karjalanpiirakoita, löysin ruisjauhoja ja tein riisipuuron pudding-riisistä! Onnistuttiin kaasuliedellä! Jauhot pöllysi ja tyyli oli vapaa, maku oli melkein sama kuin suomessa. Siinä sitten pala suomalaista ruokakulttuuria kaikille, maitoa ja rasvaisia piirakoita. Toisilla kun on vaan viiniä ja juustoja. Onkohan ne nyt kateellisia meille?
Tänään nukuin ja vietin aikaa pikkusisarusten kanssa, ne on kyllä hulvattomia. Mutta olen kipeä, kummallisesti. Särkee vain päätä ja meinaan kerta kaikkiaan tsipata. Flunssaa ollut liikkeellä. Taidan nukkua huomisenkin. Kakkupitsisydämiä kaikille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti