Nauraminen tekee sitten hyvää sielulle. Tänään oli oikein makoisat naurut pikkubussissa mennen tullen retkikohteeseen lähelle Swanagen kaupunki. Syksyinen tuuli, huikaisevan jyrkät kalkkikivijyrkänteet merta vasten ja hyväntuulinen seura. Näin makoisat naurut melkein korvaavat saunan makoisat löylyt, mitä olen kaipaillut syyskylminä päivinä. Tulin kotiin vasta iltahämärässä, pyöräilin sveitsiläisten talosiskojeni kanssa ja kikattelin vielä portaikossa niin kuin joskus. Osasin lajitella alushousut pyykkikasasta oikeille henkilöille ja oma huone tuntui kodille. Niin kirpeää lähteä täältä, mutta tuuli kutsuu kulkemaan.
Kävelyretken päätteeksi elämäni vasta toinen Fish&chips päivälliseksi. Saa jäädä myös viimeiseksi. Kuvitelkaa nyt kokofriteerattu rasvainen kala lautasella ja pino ranskalaisia, ketsuppi ja suola ei riitä peittämään mauttomuutta. Pöytäkeskustelut sen sijaan oli hyviä. Ei ole hauskempaa kuin kuulla oma nimi thaimaalaisella aksentilla tai nauraa korealaisille jotka eivät osaa rypistää kulmakarvoja tai tehdä silmiä yhtään suuremmaksi kuin ne ovat. Suloista. Huikaisevat nimet ihmisillä Aasiassa, yhden nimi tarkoittaa "Jeesus voittaa", toisen "Oikeamielistä" ja muita upeita asioita. Anni sen sijaan, no, Anni on Anni, tosin täällä Änni.
On tapahtunut taas niiiin paljon. Pitkiä koulupäiviä, seikkailuja, hetkiä jolloin maailma notkuu ja huojuu mutta pysyy taas kasassa Jumalan armosta. Hienoimpia tilanteita tällä viikolla oli paikkakunnalla asuvan suomalaisen naisen kohtaaminen, vierailimme hänen luonansa jo toisen kerran ja ilta päättyi odottamattomasti rukoukseen. Muutoinkin vastoinkäymiset ovat kääntyneet rukoukseksi, erityisesti Mariannella on ollut myrskyisiä pilviä taivaalla. Homevaurio huoneessa ja turnausväsymystä. Ei siis ole pelkästään onnetonta jättää tämä yhteisö ja raikkaat meren rannat taakse, on myös uuden aika. Kenties myös englannin opiskelulle jää enemmän aikaa kun sosiaalinen ympyrä pienentyy... Jäljellä kaksi päivää ja kolme yötä joista yksi juhlitaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti