Miksi minä en mennyt?

Siksi että olen vahva nainen. Lähdin neljä vuotta sitten yksin Kemijärvelle uhmatakseni painovoimaa. Painovoiman lakeja ei kuitenkaan voi uhmata ja putosin reilu vuosi sitten takaisin etelään. Koetin sitten kellua Lahdessa varahapella, happi ei kuitenkaan riittänyt vuotta pitemmälle ja lähdin Englantiin. Neljä viikkoa sitten lähdin kielikoulusta kun oli aika lopettaa kesähuvit ja ohjelmoida aivot talviaikaan. Tässä sitä kello sitten tikittää, mutta miksen mennyt tänään edes käymään kesässä vaikka talvi on kolea ja minua paleltaa?

Marianne on ollut tänään Christchurshissa. Miksi minä en mennyt tapaamaan kielikoulukavereita, joita siellä on jäljellä ja haistelemaan meri-ilmaa Lontoon saasteiden jälkeen? Minulla on hyviä syitä, eikö niin? Ensinnäkin yhden päivän edestakainen matka rannikolle olisi maksanut sellaisen 50 euroa. Toiseksi olin väsynyt ja tarvitsin omaa aikaa. Kolmanneksi tänään oli suomalaisen kirkon myyjäiset mistä sain ruisleipää ja jauhoja. (Eilen yritettiin saunaan, mutta palattiin katkerana kun se oli suljettu myyjäisten takia) Neljänneksi huomenna pitää olla skarppina leipomaan illan suomi-kutsuille. Viidenneksi sunnuntainakin on ohjelmaa, kuten folk-ilta ja kuudenneksi maanantaina matkustamme jo Walesiin. Niin järkevää.

Kulutan siis päivän Lontoossa, kulutan kengän pohjat ja suurkaupunki kiintiöni. Menen facebookkiin ja järkeni rippeet häviää: ”voi Venäjä miksen mennyt” ajattelen, kun sydäntä viiltää nähdessäni Mariannen posettamassa kuvissa kavereiden kanssa! Mutta olen vahva nainen, rämmin yksin Itä-Lapissa kolme vuotta ja pakkasin reppuni yksin mennäkseni itkua niellen yöjunaan pois etelän huveista. Siitä olenkin sitten läksyni oppinut: järkeni on vahvempi kuin hento sieluni ja sieluni lensi pois ennen kuin järkeni ehti.

Lohduttakoon tämä minua, että olen varannut menolipun Christchurchiin vajaan kolmen viikon päähän ja aion olla jopa yötä. Lohduttakoon tämä minua, että minulla oli hyvä ja syvällinen keskustelu Adrianin kanssa illalla ja ymmärsin englanniksi lähes kaiken. Mutta totuus on hyvät ystävät, että ihminen on sittenkin heikko, kärsimätön ja lapsellisen oikukas aikeissaan ja minä olisi tänään halunnut olla Putte Possun nimipäivillä mukana.