Kuinka keksinkin noin hienon sanaleikin otsikoksi! Parsikuntia ja parish(=seurakunta)kuntia on nähty tässä viimeiset kaksi viikkoa. Itsekin ollaan kuin pariskunta, viimeksi äskön käveltiin käsikynkkää ylämäkeen juna-asemalta uuteen majapaikkaamme Lontoon lähistöllä. Tässä kohta ollaan nukkumaan käymässä parisänkyyn. Pariskunnan ongelmiakin on, minä tuhisen alkuyöstä ja Marianne torkuttaa herätyskelloa aamulla vähintään puolituntia. Tasoissa ollaan.
Lauantaina kirjaimellisesti raahauduttiin uuteen kotiimme Lontooseen. Juna-metro-metro-juna-auto yhdistelmä söi hermoja ja kasvatti lihaksia, mutta täällä ollaan! Oli väsynyt mieli taas vaihtaa majapaikkaa, mutta ensimmäinen ilta poisti huolet sillä uusi kanadalainen pastorispariskunta on mitä mukavin. Vapaaehtoistyöntekijöitähän me nyt ollaan, tänään päivän ohjelmassa oli kirkon siivous ja minulle laulutunti! Niin, ennätin viikkoja sitten haaveilla, että voisin hankkiutua laulu-tunneille Lontoossa, mutta hylkäsin ajatuksen liian hankalana. Sitten muutan tänne ja uusi emäntämme on laulunopettaja.
Elämä voittaa. Kielikouluelämässä kaikki vain oli niin helppoa ja mukavaa, ystävät aina saatavilla ja juhlat. On tässä ollut pureskelemista, englantiakin on taas vaikeampi puhua ja ymmärtää. Illalla mentiin junalla Lontooseen raamattupiiriin opiskelijoiden kommuuniin, teki hyvää nauraa ja tuulettua, olen ollut liturgisen vuorolaulun kangistama pari päivää niin että piti aamulla ottaa lihaksia rentouttava särkylääke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti