Kaikki jouluvalot on nähty

On aika lähteä, kerätä ja heittää menemään, erota ja halata, sodalla ja rauhalla. Viimeinen viikonloppu on nyt juhlittu Yorkin-kaupungissa. Siitä kaupungista irtosi ensimmäiset aidot joulu-tunnelmat ja lähdön tunnelmat: menkää ystävät sinne jos haluatte nähdä Englannin kauneimman katedraalin, kävellä auringossa pitkin vanhaa kaupungin muuria tai nauttia hyvistä ruokapaikoista ja kivoista pikkukujista.

Herkullisen lounaan jälkeen lähdin kylläisenä junaan ja laiturille jäi vilkuttamaan ystäväni salanimiltään kaksi ja kolme. Yksi lähti siis nyt jo suomea kohti, kaksi ja kolme menee omia matkojansa. Käpy, englanniksi cone, on ryhmän salasana. Virallinen ryhmäkuva saattaa löytyä näiltä sivuilta tämän virallisen viimeisen illan tekstin jälkeen. No, meillä oli siis hauska matkaviikko ja hupaisa matkakolmikko.

Nyt olen nähnyt kaikki Englannin jouluvalot ja joulukuuset. Cardiffin, Christchurchin, Bathin, Lontoon, Dublinin, Yorkin ja tänään viimeisen kerran Borehamwoodin. En tarvitse enää mitään, osaan tilata englanniksi appelsiinimehua junassa ja kahvia kahvilassa sekä aamuksi taksin lentokentälle. Täältä siis tullaan suomi; olen sivistyneempi, kohteliaampi ja viisaampi kuin ennen. Malja Englannille ja kiitos Jeesukselle.

Dublinissa patsastelemassa

Dublinissa auringossa

Dublinissa pakastumassa

Kuuden minuutin blogi

Kuuteen minuuttiin ei mahdu paljon empimista, guest housen euron hintainen nettiaika ei jata aikaa jaarittelulle. Jaarittelen kuitenkin.

Dublinissa on hyytavan kylma. Maanantaina oli viela lamminta kun tultiin, nyt tuuli lavistaa kulkijan. Ollaan nyt siis virallisesti lomalla, loman loman lomalla oikeastaan. Pascal sveitsista ja Marianne suomesta, meilla on mukavaa yhdessa mita nyt kinastellaan Mariannen kanssa kuin vanhat varikset. Pascal on taydellista matkaseuraa, aina hyvalla tuulella ja hyvatapainen, jaksaa meita variksiakin. Dublin on kaveltavissa ja kasitettavissa oleva suurkaupunki ja tarjoaa viimasta huolimatta lampimia lepopaikkoja. Saavuimme tanne aika flunssassa ja hostellin mahtava hinta-laatusuhde oli suotuisa yllatys. Meilla on lammin huone, lammin suihku ja lammin aamuopala!

Eilen oli juhla-ilta (niin kuin tassa nyt on tainnut olla kaikki illat viikon ajan), menin yksin teatteriin katsomaan Lous M Alcotin "pikkunaisia". Lipun hinta kirpaisi, mutta oma teatteri-ilta oli taydellista vaihtelua ja sammuttui hyvan tarinan ja kulttuurin nalkaani. Tanaankin on varmaan tulossa juhla-ilta, mita luultavammin jossain kaupungin lukuisista pubeista, joissa voi nauttia Guinnes-olutta ja kuunnella irlantialaista musiikkia. Paivan me jo vietimme bussiretkella sivistaen itseamme muinaisilla muistomerkeilla.

Tassa kaikki talla kertaa, jouduin jo maksamaan yhden euron lisaa tasta blogista. Siunattua joulunodotusta kaikille teille rakkaille ja kaivatuille.

Juhlista kotiin

Umpiväsyneenä Christchurchista kotiin. Oranssi pikkureppu selässä junasta metroon, metrosta junaan ja junasta katu ylös kotiin. Täysikuu valaisee tietä. Borehamwoodin kodissa David tarjoaa lihapataa, syön, siivoan kirkon, suunnittelen pyhäkoulun ja menen heti sänkyyn kun ennätän. Flunssa painaa päälle, vai onko se vain univelka?

Torstaina pakattiin yömyöhään matkalaukkuja viimeisiä lentokonereissuja varten ja perjantaina lähdettiin ennen finaalia vielä yökylään etelärannikolle Christchurchiin. Aamujunassa valmisteltiin näytelmä kielikoulun joulujuhlaan ja sitten pölähdettiin pihalle junasta auringon paisteeseen. Sama pikkukaupungin rauha ja muistot jokaisesta kahvilasta kulki läpi sydämen.

Joulujuhlista kahvilaan, kahvilasta tapaamaan vanhaa isäntäperhettäni ja sieltä kulku vei ravintolaan ja aina yön pikkutunneille saakka. Viimeinen virkeä muistikuva on taxista Jingin kanssa, kun parahdin: "Jing, en enää ikinä näe heitä uudelleen!" ja aloin itkemään kun korealaiset jäi vilkuttamaan. Se siitä dramatiikasta, Jingin luona oli hyvä torkkua yö ja tänään keskityin kuuntelemaan Jingin thaimaalaista englantia. Mentiin kahvilaan ja merenrannalle, puhuttiin kielikoulusta, pojista ja kotimaasta. Huomenna Jing on Thaimaassa ja me nähdään viimeistään taivaassa.

Marianne tulee kohta kotiin, ollaan oltu eilisestä asti erossa. Myötä ja vastoinkäymisissä tässä ollaan menty ja jalostuttu niin että eihän meitä varmaan samaksi tunne kun suomeen tullaan. Ylihuomenna lennetään Dubliniin ja ylipäätään aika lentää ylitseni koko ajan niin että olen aika paketissa jo postitettavaksi kotimaahan saakka.

On taas kuljetettu rantoja, katuja, riemuja ja koetuksia. On rikottu aika ja kielivyöhykkeitä, levätty junassa ja rakennettu unessa.

Rajamailla

Aamulla pelattiin Uunoa cardiffissa ja tänä iltana käydään nukkumaan Borehamwoodissa. Elämän rajallisuus iskee kasvoille: minun rajani, kielirajat, aikarajat ja näkymättömät rajat. Koko maailman sivu ihmisiä ja vaihtuvia huoneita, minun alkaa tehdä mieleni jo päästää toisella kädellä irti täältä. Minua nukuttaa. Olohuone on täynnä amerikkalaisia ja yksi suomalainen. Olen runomaailman ja unimaailman ja sosiaalisen edustus maailman rajamailla ja taidan nyt nukahtaa.

"Rajat avautuvat aikanaan
Mutta ei ihminen milloinkaan
Vaikka pataljoonat miljoonien kohottaisin haudoistaan
Ois sydämesi linnoitus valloittamaton" J.K.rajalaulu

Kaupunkipiilosta

Siivottuamme pari päivää homeisen pyhäkouluhuoneen pölyisiä papereita, lähdettiin perjantaiksi tuulettumaan Bathiin. Vain tunnin junamatkan päässä odotti ihastuttava roomalaisaikainen kylpyläkaupunki jouluvalojen koko koreudessa. Hypättiin junasta, käveltiin ensimmäiseen kauppaan, kasattiin koko takkivalikoima sovituskoppiin ja ostettiin mulle uusi nätti talvitakki. Kiitos veronpalautukset.

Suunnaattiin joulumarketille katedraalin viereen, jonne oli sovittu kohtaamispaikka. Marianne huomasi ne ensin. Hiippailtiin kymmenen metriä ihmisvirrassa ja hengitettiin niskaan kunnes ne vihdoin kääntyi ympäri: meidän kaverit kielikoulusta! Meillä on kavereita! Ja millaisia onkin! En todella tiedä mikä tuo joukkohypnoosin tunne on, kun vietetään aikaa yhdessä. Ehkä se on sitä, että kohta toiset lähtee takaisin Koreaan ja toiset Sveitsiin. Tai ehkä se on sitä että kun on vain englanti mikä lyö yhteen ja erottaa, niin ei voi muuta kuin nauraa kuollakseen sen hetken, kun on nuori ja huoleton.

Vierailtiin museoissa, kuumilla lähteillä, puistoissa, kaduilla, kahviloissa ja karusellissa. Tehtiin koko päivä katoamistemppuja, niin että kun yksi meni kauppaan niin toiset viisi ahtautui puhelinkoppiin piiloon, tai katosi kulman taakse. Parkkipaikalla pidettiin puheita ja kaverit jatkoivat roadtrippiä. Me mentiin junaan ja hymyiltiin koko matka. Kiitos kavereista Jeesus.

Miksi ihmiset on niin mukavia meille? Tänään seurakuntalaiset tarjosi meille liput kuorokonserttiin keskustan konserttisalissa. Sen jälkeen mentiin päivälliselle ihastuttavan pariskunnan luokse. Alkupalaksi sienipatee, pääruoaksi erilaisia kaloja ja salaattia viinin kera ja jälkiruuaksi suklaakakkua. Lopuksi vielä yksi asia mistä olen kiitollinen: minä ymmärrän. On niin kuin korvatulpat olisi otettu pois korvista näiden neljän kuukauden jälkeen