Oh my Sunnuntai

Soppaa, saippuaa ja sielunhoitoa. Tämä pelastusarmeijan resepti toimii omassa elämässäni täällä Englannissa. Soppaa tarjoilee englantilainen isäntäperheeni, jonka ruokapöytään saan istua joka päivä kello 18.30. Minä, 27-vuotias itsenäinen, invidualistinen, itsepäinen, itsekäs nuori nainen olen istutettu tähän perheeseen. Ylpeänä totean, etten suinkaan ole niin pahasti lokeroitunut omaan yksilökeskeiseen elämääni, etten kykenisi tähän. Kuvitelkaa, että laitan joka tiistai pyykkini pussiin ja päivällä kun tulen koulusta kasa puhtaita vaatteita on ilmestynyt oveni eteen! Eilen perheeseemme saapui sveitsiläinen pikkuvelikin, 17v Stefan, joka pyöräilee sitten minun ja Sandyn kanssa huomenna kouluun. Viime vuonna tähän aikaan olin virkaintoinen lähetyssihteeri, nyt.. No.

Tämä oli hyvä viikko. Kohokohtia olivat Marianne synttärit ravintolassa ja myöhemmin isommalla porukalla iltaa istuen, synttärilaulu seitsemällä kielellä. Torstai oli ahkeruuden riemuvoitto ja perjantaina rantapäivä. Ehdottomasti top kolmen kärkeen nousee kahvittelu thaimaalaisen Jingin ja sveitsiläisen Katariinan kanssa. Se oli paras keskustelu englanniksi minkä olen ikinä käynyt. Nyt tiedän mm. että Thaimaan kuninkaan ja Babylonian kuninkaan välillä on paljon yhteistä, sekä että kannattaa käyttää keltaista paitaa eikä punaista jos haluaa olla kuninkaan puolella.


Top kolmen joukkoon menee kirkkaasti myös pyöräretki nr.2 lauantaina New Forestiin. Saavuimme metsään aamulla kiitettävän aikaisin ja lähdimme kuuden hengen seurueellamme valloittamaan kansallispuistoa pyörillä. sää oli raikas ja ilma hevosenlannan tuoksuinen. Vapaana käyskentelevät hepat tekivät vaikutuksen sisäiseen pikkutyttööni. Päivä oli mitä onnistunein, vaikkakin venähti kiitos sveitsiläisten kartanlukijoiden. Alamäkeä, ylämäkeä, alamäkeä, ylämäkeä, ylämäkeä ja kas: olimme kolmatta kertaa samassa paikassa. Luulo ei ole tiedon väärti, mutta verisiä hikipisaroita vuodattaen, jalat koitoksesta täristen ja ruumiista irtautuneena saavutimme voittopalkinnon: onnellisen väsymyksen.

On sunnuntai, minulla oli tänään migreeni ja eräs muukin ongelma. Nimittäin voisiko joku kertoa minulle mikä on tyypillistä suomalaista ruokaa? Tapahtui nimittäin väärinkäsitys, enkä osaa korjata sitä englanniksi. Isäntäperheeni lähtee lomalle ensi viikon jälkeen ja heidän poikansa tulee kokkaamaan päivälliset opiskelijoille. Minusta tämä oli jo hieman liikaa ja ehdotin varovasti, että kenties minäkin voisin joku ilta valmistaa aterian. Tarkoitukseni oli savolaisesti kiertäen sanoa, ettei heidän poikansa joka päivä tarvitsisi tulla ja olenhan jo 27 ja käsittääkseni kykenevä huolehtimaan itsestäni ynnä muista. Lopputulos oli, että he ymmärsivät minun haluavan valmistaa suomalaista perinneruokaa yhdessä heidän poikansa kanssa ja kenties opettaa muillekin kuinka sitä valmistetaan. Ongelman asettelu on tämä: pelkään pojan valkaistuja hampaita ja meillä on kommunikaatio-ongelma ja lisäksi en osaa kuin keittää perunat. Pelkään pahoin että ramppikuumeeni lisäksi englantiin jää elämään käsitys suomalaisesta ruokakulttuurista, minkä bravuuri on keitetyt perunat. No, toisaalta se on aika lähellä todellisuutta.

Soppaa, saippuaa ja niin, sielunhoitoa. Sitä edustaa parhaimmillaan kaiken Antaja, Kuningas, Herra Kaikkivaltias. Ps. 34:8 "Katsokaa, nähkää omin silmin! Maistakaa, katsokaa Herran hyvyyttä! Onnellinen se, joka turvaa häneen."